tiistai 9. kesäkuuta 2015

Näin sen muistan - så här minns jag det - this is how I remember it // Tuula Heikkilä

Geografiaa -kokonaisuuden Pirttisaaren teokset ripustuivat viikonlopun aikana. Sormet kylmettyivät iltahämärässä, hyttysiltä saimme pistoksia, mutta yö teltassa oli mieleenpainuva. Meri pauhasi kilpaa tuulen kanssa ja ilman nukkujiaan teltta olisi lähtenyt lentoon! Sitten aamulla taivas oli ylettömän kirkas.




Näin sen muistan kerrotaan pitsien ja maalitaulujen kautta.

Oli kiintoisaa huomata, miten sama metsälaikku on muuttunut edellisestä kesästä, useampia puita oli kaatunut. Valo oli kuitenkin samalla tavalla vuorokauden mukaan elävä. Valo muuttaa maalausten värimaailmaa hetkittäin. Metsä ja taivas tunkeutuvat kuviin. Jopa meren ääni.

Milloin unohdan? Milloin muistini muuntautuu hetken mukaan?








Yksityinen ja yleinen // Paula Nordfors

"Det ä de som går vilse some hittar de nya vägarna"


Porvoon ulkosaaristo, Pirttisaari, Uudenmaan virkitysalueyhdistyksen polunvarsimetsä

Kuvakertomukseni kuviksi valikoitui kolme kuvaa. Otsikkona: Yksityinen ja yleinen 

Minulle heräsi ajatus tutkia maisemaa maisemassa, kuin henkisenä olotilana. Metsää on aina pidetty suomalaisittain pyhänä paikkana, temppelinä, jonne mennään monesta syystä. Meditatiivinen puiden humina, eläinten äänet, sammaleen tuoksu.. - Metsän arvot ovat sen kauneudessa!

Ihmismielen rauhoittunut mielentila, jossa luonnossa olemme mahdollistaa meidät kohtaamaan hetken sellaisena kuin se on. Tämä hetki, jossa vesi murtaa kiven, voi opettaa kulkijansa näkemään asioita uusin silmin. Polku, jota kuljemme johdattaa meidät metsästä sinne, minne elämässä kulloinkin kuulumme mennä. Vain nöyrä retkeilijä elämän tehtävänsä edessä voi löytää intuitiivisen karttansa kanssa perille...  Rannalle, josta aukeaa aava meri... Maisema, jossa voi rauhassa kohdata itsensä ja maailman. Tästä kaikesta syntyy kokonaisuus;  "minä ja maisema".



Kulkuyhteys Pirttisaareen: m/s J. L. Runeberg  Helsinki / Porvoo