Näin sen muistan - så här minns jag det - this is how I remember it // Tuula Heikkilä

Geografiaa -kokonaisuuden Pirttisaaren teokset ripustuivat viikonlopun aikana. Sormet kylmettyivät iltahämärässä, hyttysiltä saimme pistoksia, mutta yö teltassa oli mieleenpainuva. Meri pauhasi kilpaa tuulen kanssa ja ilman nukkujiaan teltta olisi lähtenyt lentoon! Sitten aamulla taivas oli ylettömän kirkas.

Näin sen muistan kerrotaan pitsien ja maalitaulujen kautta.

Oli kiintoisaa huomata, miten sama metsälaikku on muuttunut edellisestä kesästä, useampia puita oli kaatunut. Valo oli kuitenkin samalla tavalla vuorokauden mukaan elävä. Valo muuttaa maalausten värimaailmaa hetkittäin. Metsä ja taivas tunkeutuvat kuviin. Jopa meren ääni.

Milloin unohdan? Milloin muistini muuntautuu hetken mukaan?